Kuuntelin Selvin päin -podcastia, jonka jakson aiheena oli naisten käyttämä väkivalta. Jaksossa vieraana oli Maria Akatemian työntekijä, ja jaksossa puhuttiin juuri siitä aiheesta, joka kosketti minua siinä elämäntilanteessani – jakso tuntui suoraan minulle osoitetulta ja siitä innostuneena otin yhteyttä Maria Akatemiaan.
Ennen Maria Akatemiaa tunnistin omaa ja muidenkin käyttämä väkivaltaa melkein pelkästään fyysisessä muodossa. Yksilökeskustelujen ja ryhmäkeskustelujen myötä ymmärrykseni väkivallan muodoista kasvoi suuresti, ja aloin ymmärtää ja tunnistaa henkistä väkivaltaa paremmin. Olen käyttänyt fyysistä väkivaltaa parisuhteissani ”kärjistyneissä” tilanteissa, jossa en osannut käsitellä tunteitani ja tuntui, että ainut, miten tunteet sai purettua oli esimerkiksi lyöminen. Käytin myös henkistä väkivaltaa suhteissa huutaen, nimitellen ja uhkaillen erolla. Henkinen ja fyysinen väkivalta tapahtui omalta osaltani useimmiten silloin, kun olin vahvasti humaltunut.
Suhteessani oli luottamusongelmia, yritin keskustella niistä sen aikaisen kumppanini kanssa mutta keskustelut eivät johtaneet oikein koskaan juuri mihinkään, kun toinen osapuoli ei ollut tottunut keskustelemaan tunteista ja vaikeista asioista liittyen parisuhteisiin. Näin ollen, kun ongelmista ja vaikeuksista ei keskusteltu avoimesti, ne kasvoivat omassa päässäni ja lopulta asioita oli jätetty käsittelemättä niin paljon, että ne purkautuivat ulos väkivaltana, kun olin päihtyneenä enkä pystynyt hillitsemään itseäni samalla tavalla kuin selvin päin. Alkoholi ja puhumattomuus ovat siis suurimmat riskitekijät minulle väkivallan käytön suhteen.
Yksilö- ja ryhmäkeskustelujen myötä ymmärsin päihteiden käytön ja puhumattomuuden vaikutukset omaan väkivallan käyttöön. Suhteeni päihteisiin ja varsinkin alkoholiin on muuttunut, ja tärkeimpänä – olen ymmärtänyt alkoholin nostavan riskiä omaan väkivaltaan, ja näin ollen vähentänyt alkoholin käyttöä huomattavasti. Osaan myös katsoa tarkemmin sen perään, missä menee raja alkoholin käytössä. Ylilyöntejä alkoholin käytössä ei Maria Akatemian käyntien jälkeen ole onneksi ollut, ja näin ollen myös väkivaltaiset teot ovat vähentyneet.
Olen ollut terveessä parisuhteessa nyt kohta vuoden. Osaan nykyään paremmin keskustella ja aloittaa keskusteluja vaikeistakin asioista kumppanini kanssa ja huomannut, että ylitsepääsemättömät tunteet ja räjähdysmäiset tunteenpurkaukset ovat kadonneet ja riski henkisen väkivallan käyttöön on vähentynyt huomattavasti, koska epävarmoja tunteita toisen suhteen ei ole. Opin Maria Akatemian käyntieni aikana itsestäni ja riskitekijöistä väkivallan käytön suhteen ja olen ottanut opit käyttöön nykyisessä suhteessani (ja ylipäätään elämässä). Tunnistan myös ne tunteet itsessäni, jotka edeltävät näitä suurempia tunnepurkauksia. Jos huomaan näiden tunteiden nostavan päätään, osaan ennakoida ja esimerkiksi lähteä riitatilanteesta pois ennen suurempaa tunteidenpurkausta ja raivopiikkiä.
Olen oppinut myös sanoittamaan tunteitani huomattavasti selkeämmin muille ihmisille: ”Olen nyt niin kiihtyneessä tilassa, että tämä keskustelu ei tule etenemään rauhallisesti ennen kuin saan pienen hengähdystauon itseni kanssa.” Huomaan väkivallan riskin vähentyneen huomattavasti. Osatekijänä on myös nykyinen kumppanini, joka ymmärtää ja kuuntelee minua. Edellisellä kumppanillani oli vaikeuksia keskustella ja avautua vaikeista asioista, mikä vaikeutti avoimuuden tunnetta suhteessa.
Yksilötyöskentely jännitti aluksi todella paljon, koska en ollut varma, miten minut otetaan vastaan, ja koska naisten käyttämästä väkivallasta ei ole keskustelu julkisesti tarpeeksi sen myöntäminen tuntui entistä vaikeammalta. Näiden ensimmäisten käyntien aikana aloin ymmärtää, että en ole yksin ja ainoa nainen, joka on käyttänyt väkivaltaa, ja se helpotti oloani huomattavasti. Jokaisen käynnin jälkeen tunsin helpottuneisuutta. Ymmärsin, että sisälläni elää tämä väkivaltainen puoli ja se on täysin normaalia. Hetki meni siihen, että aidosti hyväksyin tämän piirteen olemassaolon.
Kuitenkin edelleen joskus harmittelen tätä väkivaltaista piirrettä itsessäni, mutta olen oppinut hyväksymään sen paremmin ja elämään sen kanssa. Maria Akatemian käyntieni jälkeen opin hillitsemään ja purkamaan näitä aggressiivisia tunteita esimerkiksi kuntosaliin, harrastukseen ja ennaltaehkäisemään niitä juurikin puhumalla vaikeista asioista läheisten kanssa ja vähentämällä päihteiden käyttöä.
Olen oppinut tunnistamaan väkivallan eri muotoja omassa sekä muiden tekemisissä. Ennen Maria Akatemiaa käsitykseni väkivallasta oli todella kapea. Ajattelin että väkivaltaa on vain fyysinen väkivalta ja ilkeä nimittely, mutta nyt ymmärrän, että väkivalta voi olla myös jatkuvaa ja henkistä väkivaltaa on vaikeampaa tunnistaa. Ja sille on (omassa kokemuksessani) aina jokin syvempi syy. Jos tätä syytä ei lähde etsimään ja ei käy vaikeita keskusteluja liittyen aiheeseen, väkivaltaa ei saa kitkettyä pois. Itselleni se lähti ymmärryksestä ja siitä, miten ennaltaehkäistä sitä suurinta vihan tunnetta ennen kuin on liian myöhäistä.
Ryhmätyöskentely oli itselleni syventävä tekijä väkivallan käytön ymmärtämisessä ja vähentämisessä. Se, että kuuli muilta naisilta samanlaisia kokemuksia, joita itse on kokenut, auttoi paljon hyväksymään omat väkivaltaiset piirteet. En tuntenut itseäni enää yksinäiseksi väkivaltaiseksi ”paskiaiseksi”, vaan tajusin että tämä piirre elää meissä kaikissa. Tärkeää on se, miten tunnistaa ja osaa nimetä omia tunteitaan ennen sitä viimeistä ylitsepääsemättömältä tuntuvaa tunnetta ja sen purkautumista. Alkuun ryhmätyöskentely jännitti todella paljon, mutta jo ensimmäisen käynnin aikana tunne katosi ja tuntui, että minut hyväksytään ja otetaan vastaan juuri tällaisena kuin olen.
Nyt vähän yli vuoden jälkeen ensimmäisestä yksilökäynnistäni väkivallan käyttö on kadonnut miltei kokonaan. Joskus koen käyttäväni henkistä väkivaltaa yksittäisissä tilanteissa esimerkiksi tiuskien, jos olen todella väsynyt tai kuukautiskiertoni on sellaisessa vaiheessa, jossa hormonit vaikuttavat mielialaani suuresti. Koen kuitenkin tiuskimisen näiden syiden takia sellaiseksi asiaksi, jota jokainen ihminen joskus tekee, niin sanotusti inhimillisiä virheitä.
Eli huomaan myös välillä tuomitsevani itseni väkivallan käytöstä turhaan koska olen nykyään tietoisempi sen läsnäolosta, mutta mielestäni se on pientä verrattuna siihen apuun ja ymmärrykseen väkivallasta, mitä olen saanut Maria Akatemiasta. Ymmärsin myös, että itselleen ei saa olla liian tiukka tai tuomita itseään jokaisesta yksittäisestä tiuskauksesta, joita kuitenkin jälkeenpäin pahoittelen. Inhimillisiä virheitä sattuu kaikille – kyse on omasta mielestäni siitä, toteuttaako väkivaltaa jatkuvasti ja kuinka sitä ja sen käyttöä yrittää ennaltaehkäistä pois omasta elämästään.
Suurimpana apuna omaan elämään minulle Maria Akatemian käyntien jälkeen jäi ymmärrys väkivallan eri muodoista, omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen sekä tieto siitä, mitkä itselleen ovat niin sanottuja triggereitä ja riskitekijöitä väkivaltaiseen käytökseen sekä näiden riskitekijöiden karsiminen omassa elämässä. Iso henkinen apu oli myös aggressiivisen piirteen hyväksyminen itsessä. Opin hyväksymään itseni tällaisena ja sitä myötä hillitsemään omia aggressiivisia purkauksia.
Jokaiselle nuorelle naiselle, joka vähänkään miettii, pitäisikö tutustua Maria Akatemian työhön haluan sanoa, että suosittelen käyntejä kaikille riippumatta siitä, haluaako yksilökäynneille vai ryhmäkäynneille. Molemmista saa apua ja ymmärrystä omiin ajatuksiin ja käytösmalleihin. Vastaanotto Maria Akatemiassa on lämmintä ja suosittelen sitä jokaiselle nuorelle naiselle. Maria Akatemia käynnisti minussa itsessäni prosessin, joka on vaikuttanut positiivisesti jokaiseen elämän osa-alueeseeni. Jopa läheiset ihmiseni ovat huomanneet muutoksia käytöksessäni ja ajatusmalleissani. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että on olemassa Maria Akatemian kaltainen paikka, johon voi mennä täysin omana itsenään kaikkien kauheuksien ja kauneuksien kanssa eikä kukaan tuomitse, vaan päinvastoin, haluaa auttaa. Ja apua saa.
