Niin parisuhdeväkivallan tekijä kuin uhri joutuvat molemmat katsomaan peiliin: mitkä ovat syyt pysyä yhdessä suhteessa, jonka kommunikaatiotavat johtavat joko satunnaisesti tai säännöllisesti väkivaltaiseen käytökseen. Tekijä tyypillisesti katuu tekojaan ja lupaa parantaa tapansa, uhri haluaa uskoa muutokseen ja antaa rakastamalleen ihmiselle vähin äänin uuden mahdollisuuden.
Parisuhteen päättyessä eroon on olennaista miten irtautuminen ja perheen hajoaminen hoidetaan. Erityisen tärkeää on rakentava suhtautuminen eron keskellä, jos kyseessä on pari, jolla on lapsia. Vanhempien olisi hyvä olla puheyhteydessä ja pystyä sopimaan huoltajuusasioista joko kahden kesken tai ulkopuolisen avun tukemana. Pitkittynyt tulehtunut ilmapiiri kotona on aina myös väkivaltaa lasta kohtaan. On ikävää, jos tilanne riitautuu sovittelussa ratkaistavaksi huoltajuuskiistaksi. Parin hakeutuminen terapiaan tai muun ammattiauttajan luo voi olennaisesti helpottaa tilanteen jumiutumista tai vakavaa riitautumista.
Ex-kumppanin vainoaminen
Ex-kumppanin vainoaminen on vuoden 2014 alusta lukien ollut laissa rangaistava rikos. Vainoaminen on kuluttavaa sen kaikille osapuolille. Viime kädessä on kyse siitä, kuinka vainoaja voisi antaa itselleen ja ex-kumppanilleen luvan siirtyä eteenpäin.
Apuja vainoamisen lopettamiseen löydät tästä Varjohankkeen kirjoituksesta.
