Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Tietyt tunteet ovat voineet läpi elämän olla alaspainettuja. Tyypillisesti häpeä, viha, syyllisyys, kauhu ja pelko ovat negatiivisesti koettuja ja vaikeasti kohdattavia itsessä. Kuitenkin, kokonaiseksi kasvu vaatii juuri näiden tunteiden integroimista.
Naisen rooleja
Ei ole vain yhtä tapaa olla nainen. Elämään kuuluu erilaisia kokemuksia, elämäntilanteita ja aikakausia. Eri aikoina ja eri tilanteissa ihminen ottaa eri rooleja ja häneen myös kohdistuu erilaisia odotuksia. Nainen voi olla tytär, ystävätär, tyttöystävä, kumppani, vaimo, työtoveri, äiti – ja paljon muuta. Näiden roolien ja odotusten keskellä ihminen rakentaa omaa elämäänsä.
On ensiarvoisen tärkeää tulla sinuiksi eri olemuspuoliensa kanssa. Sopiakseen elämän eri rooleihin ja täyttääkseen niihin kohdistuvat odotukset nainen on saattanut oppia sulkemaan tietyt tunteet ja tarpeet sisälleen. Tämä johtaa siihen, että ihminen ikään kuin pienentää itsensä. Ilmaisemattomat, sisälle pakatut tunteet kuitenkin väistämättä purkautuvat lopulta tavalla tai toisella.
Kokonaiseksi tuleminen on syvä inhimillinen tarve. Haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi koko kirjossamme. Nainen on ehkä oppinut pakkaamaan tietyt tunteet ja tarpeet sisälleen, mikä jossain vaiheessa väistämättä purkautuu tavalla tai toisella. Kuitenkin, mitä ihmisinä syvimmin kaipaamme, on kokonaiseksi tuleminen – olla nähtyjä ja kuultuja juuri sellaisina kuin olemme.
Omaan kokoonsa kasvaminen
Kasvua ja kehitystä tapahtuu läpi elämän. Opimme, muutumme, särymme ja eheydymme. Valmiiksi ei tule kukaan. On kuitenkin arvokasta uskaltaa henkisesti kasvaa omaan mittaansa. Tämä tapahtuu muun muassa ottamalla vastuu omista tunteistaan ja reaktioistaan. Kun on tarpeeksi itseymmärrystä, osaa elämän myllerryksissä hahmottaa paremmin, mistä omat tunteet kumpuavat.
Kokonaiseksi kasvaminen tarkoittaakin juuri kaikkien ominaisuuksiensa tunnistamista ja kohtaamista. Oman aggression integroiminen osaksi kokemusmaailmaansa on olennainen osa tätä kasvua. Lapsena kenties kielletyiksikin leimatut tunteet voivat aikuisen identiteetissä tulla kasvuvoimaksi – aggressio on parhaimmillaan elämänvoimaa. Purkautuessaan hallitsemattomana se on väkivaltaa. Kunkin oma tehtävä on ottaa vastuu omista tunteistaan ja teoistaan.
Kokonaiseksi, omaan kokoonsa kasvamisessa ei ole kyse väkivaltaisten käyttäytymistapojen hyväksymisestä. Sen sijaan kyse on näiden reaktiotapojen takana olevien tunteiden tunnistamisesta ja integroimisesta osaksi minuutta. Aggression ja vihan tunteet ovat siis osa naisen identiteettiä, mutta ne eivät koskaan oikeuta väkivallan käyttämiseen. Kokonainen nainen uskaltaa katsoa, mitä tunteita reaktioiden takana on ja mitä täyttymättä jääneitä tarpeita puolestaan on tunteiden takana.
Kuinka katsot itseäsi
”Katse kutsuu elämään, sen puute tekee näkymättömäksi.” (Britt-Marie Perheentupa)
Jokaisen naisen tarina on yksilöllinen, mutta lukemattomien naisten tarinoista on huomattavissa, että aggressiivisen reagoinnin taustalla on samankaltaisia malleja. Nainen tukahduttaa tai kieltää tunteitaan ja tarpeitaan ja siten pienentää itseään. Lopulta poistyönnetyt tunteet purkautuvat ulos aggressiivisena reagointina.
Kun etsitään syitä sille, mikä saa naisen pienentämään itsensä, on olennaista kysyä: Kuinka sinua on katsottu? Kuinka äitisi katsoi sinua lapsena? Entä isäsi? Kuinka vanhempasi katsoivat toisiaan? Edelleen on hyvä kysyä: kuinka itse katsot tänään puolisoasi? Kuinka katsot lapsiasi? Ja tärkeimpänä: Kuinka katsot itseäsi? Nämä kysymykset avaavat väyliä sekä lapsuuden, että nykyhetken tunneilmapiirin ymmärtämiseen. On mahdollista tulla tietoiseksi siitä, mikä estää meitä ilmaisemasta itseämme kaikkine puolineen.
Kaikki kaipaavat kohdatuksi tulemista. Häpeällisiksi leimatut tunteet ja ajatukset on mahdollista ammattiauttajan kanssa kohdatessa muuntaa käyttövoimaksi. Liian usein omasta väkivaltaisuudestaan huolestunut nainen ei tule kohdatuksi tunteidensa kanssa. On tervettä huolestua omasta aggressiivisuudestaan ja hakea siihen apua. Jokaisella on mahdollisuus muutokseen, mutta siitä tulee ottaa vastuu. Maria Akatemia on tehnyt pitkään asiakastyötä naisten kanssa, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Koulutamme myös ammattilaisia uskaltamaan ottaa väkivallan puheeksi.
Naiserityisyys
Maria Akatemia on tehnyt pitkäjänteistä työtä naiserityisten kysymysten äärellä. Tällä tarkoitetaan siis nimenomaan naisen elämän erityislaatuja ja siitä kumpuavia havaintoja.
Me kaikki olemme syntyneet naisesta, äidistä. Nykyajassa korostetaan sukupuolineutraalia lähestymistä, ja ensi sijassa olemmekin toki ihmisiä. Nimenomaan naisen väkivallan kysymyksissä on kuitenkin avuliasta tutkia, millaista naiseuden perimää kantaa ylisukupolvisista ketjuistaan (isoäiti-äiti-tytär). Ne, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan ja tunnistamaan sukupuolesta kumpuavia erityiskysymyksiä, voivat pysähtyä seuraavanlaisten pohdintojen äärelle:
- Mikä on omalle sukupuolelle, nimenomaan naisena olemiselle, omaa ja erityistä?
- Miten vaalit yhteyttä sisäiseen pikkutyttööni ja alkuvoimaiseen kollektiiviseen naiseuteen?
- Mitä kyky synnyttää uutta elämää merkitsee sinulle?
- Millaisia sukupolvien ketjuissa siirtyneitä naisen käyttäytymismalleja olet omaksunut?
- Mitä on olla itselleen uskollinen ja vaalia omasta erityislaadustaan nousevaa tietoa?
