”Miten sinä itse jakselet?”, tiedustelee neuvolatyöntekijä äidiltä, joka on saapunut vauvan ja taaperon kanssa vastaanotolle. Äiti lysähtää silminnähden kasaan ja alkaa itkeä. ”En jaksa mitään. Arki tuntuu mustalta syöveriltä”, saa hän sanottua. ”Kukaan ystävistäni ei voisi uskoa, millaisia raivareita saan lapsilleni, kun olen yksin heidän kanssaan kotona. Olen pelottava. En tunnista itseäni. Tiedän käyttäytyväni väärin, mutta en voi tunteilleni mitään. Hermot vaan menee. Saahan myös puolisoni osansa. En osaa enää puhua hänelle huutamatta. Olen aivan toivoton ja yksin asian kanssa. Nyt pelottaa ja hävettää kertoa tästä.”
Yllä olevan kaltainen tarina voi tulla esiin vastaanottokäynnin yhteydessä ja silloin on tärkeää, että työntekijä, jolle nainen kertoo huolensa, ottaa asian vakavasti. Naisen väkivalta on yhä edelleen tabu ja etenkin äitinä omasta väkivaltaisuudesta voi olla hyvin vaikea kertoa.
Monet Maria Akatemian Demeter-työstä apua hakeneet naiset ovat kertoneet, että he ovat yrittäneet kertoa huolestaan esimerkiksi neuvolassa, mutta asiaan ei ole tartuttu. Naiset ovat kokeneet tulleensa ohitetuiksi huolensa kanssa. Tällöin riski toimia väkivaltaisesti voi moninkertaistua.
Väkivaltaisuuden myöntäminen vaikeinta
Omaan väkivaltaan havahtuminen herättää sukupuolesta riippumatta paljon syyllisyyttä, häpeää ja myös hätää. Vastuun ottaminen omasta väkivallasta sekä väkivaltaisen käytöksen myöntäminen on tärkein ja samalla vaikein askel pyrkimyksessä lopettaa väkivaltainen käytös. Vastuunoton hetkellä ensiarvoisen tärkeää on, että ammattilainen osaa auttaa oikean avun piiriin.
Asiakas voi olla monen tasoisen avun tarpeessa. Tärkeää on, että tietoa tukimahdollisuuksista on asiakkaalle tarjolla, eikä hänen tarvitse jäädä yksin palveluviidakon kiemuroihin. Naisen oma työskentely vihan ja väkivallan kysymysten äärellä on ensiarvoisen tärkeää, jotta hyvinvointi lisääntyisi ja arki säilyisi vakaana ja turvallisena.
Usein naiset nostavat huolensa esiin melko varhaisessa vaiheessa. Välttämättä mitään suurempaa konfliktia ei ole edes tapahtunut, riittää, että on huolestunut omista tunteistaan. Se on erittäin hyvä kohta lähteä tutkimaan, mistä nuo vaikeat ja hallitsemattomatkin tunteet kumpuavat ja miten niiden kanssa voisi jatkossa pärjäillä paremmin.
Viha on yksi ihmisen perustunteista, joita tarvitsemme kasvuvoimana ja myös itsemme puolella olemisena. Jos vihan tunnetta pyrkii vaientamaan, eikä sitä saa sanottua rakentavasti ulos, se voi kääntyä tuhovoimaksi ja ryöpsähtää ulos hallitsemattomasti ja aiheuttaa paljon pahoinvointia koko lähipiirille.
Kysymyksiä avuksi kohtaamiseen
- Millaiset tilanteet saavat huolestumaan? Mitä silloin tapahtuu?
- Mikä omassa elämäntilanteessa kuormittaa juuri nyt erityisesti? Millä tavoin kuormaa voisi helpottaa? Millaista apua toivoisi saavansa?
- Millaiset tukiverkostot ovat?
- Miten on toiminut silloin, kun on onnistunut toimimaan toisin (väkivallattomasti)?
- Mikä saa ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestä?
Maria Akatemian ehkäisevään väkivaltatyöhön ohjaudutaan pääsääntöisesti siten, että asiakas itse ottaa yhteyttä joko soittamalla Avoin linja -puhelinpäivystykseen tai naisenväkivalta.fi -verkkohankkeen palveluun. Mahdollista on myös olla suoraan toimintamuodon vastaavaan työntekijään yhteydessä ja sopia yhdessä asiakkaan ohjautumisesta työskentelyyn. Tärkeintä on, että asiakkaan huoleen suhtaudutaan vakavasti ja autetaan asiakas alkuun.
Hanna Kommeri
Työskentelen ehkäisevän väkivaltantyön vastaavana Maria Akatemiassa.
